Kaikki kirjoittajan Riitta Lepola artikkelit

Retki Ypäjälle 28.5.217 Kyran klinikalle

Professori Kyrklund on itse innokas oppija, ja kannustaa oppilaitaan pysymään uteliaina. Hänen oppinsa ja tapansa ovat meille jo ennestään tuttuja. Tällainen klinikka kuitenkin palauttaa ne opit taas mieleen ja aina herää uusia ajatuksia, joilla parantaa omaa ratsastusta. Uskon Virpin myös miettivän näiden taitojen siirtämistä eteenpäin omille oppilailleen.

Tätä retkeä odotettu, liput kun hankittiin jo talvella. Kyra on suuresti ihailemamme, suomalaisen koulurastastuksen kirkkain tähti, ja hänen oppiinsa oli taas päästävä. Olemme Virpin kanssa olleet ratsastusuramme aikana lähes kaikissa Suomessa pidetyssä  Kyran klinikoissa mukana, ja kerran myös Ruotsissa. Ei voi kuin ihailla tätä sinnikästä jo varttuneempaa ladya (65v), joka olemukseltaan ja ketteryydeltään vaikuttaa itseäni paljon nuoremmalta. Kyran opetustavasta paistaa tietämys ja varmuus. Lukuisat värikkäät kielikuvat havainollistavat hyvin tarkoitusperät, ja saavat mukavan huumorin avulla ratsastuksen saloja selkeytettyä. Kyran absoluuttinen sinnikkyys ja määrätietoisuus on palkittu upealla uralla, joka jatkuu edelleen.

Meidän kahden yhteiset retket eivät onnistu ihan helposti. Tallimme yksitoista hevosta, kaksi koiraa, kissa ja kaksi pupua sitputtavat meidät vahvasti kotiin ja huoli on pois, jos toinen meistä jää kotiin. Silloin lähtijä tietää, että rakkaamme ovat hyvässä hoidossa, vaikka kotiin jäävä onkin yksin kovan työtaakan alla, ja siksi lomailija usein kokee vähän huonoa omaatuntoa lepäillessään. Yleensä lomalle lähtö aiheuttaa jo valmiiksi ikävää kaikkia karvakorviamme kohtaan, joka vain pahenee loman jatkuessa. Siksi kotiinpaluu on aina mukavaa, kun tietää ystävien siellä odottavan. Tällä kertaa kuitenkin lähdimme yhdessä – äiti ja tytär, parhaat työkaverit (ainakin yleensä tuntuu siltä).

Klinikka alkoi klo 10 ja kesti noin kolmeen saakka. Se tarkoitti, että mikäli tahtoi saada hyvät paikat, piti lähteä matkaan hyvissä ajoin. Siispä herätyskelloni soi viideltä. Keveästi nousin, koska mukava päivä oli tiedossa. Keväisin ilmojen ollessa suotuisat, hevoset alkavat viihtymään ulkona paremmin kuin sisällä, ja siksi kuusi hevosistamme olikin ulkona yötä. Tallissa odotti tuttu hyvän huomenen toivotus, Eliaksen hirnunta. Kiire on aina aamuisin tallista jo lopuillakin polleilla ulos. Aamutallin töiden ollessa lopuillaan, seitsemän jälkeen,  Virpi tuli vielä auttelemaan. Ennen kahdeksaa olin vaihtanut vaatteet ja pakannut eväät, aamupuuron söin autossa. Edellispäivänä olin valmistellut tallilla heinähommat niin, että vävypoikani on helppo ruokkia hummat valmiiksi lattamistani heinänyttyröistä. Hän, ja samoin eläkkeellä oleva mieheni osaavat jo lukea jonkin verran hevosten elekieltä, ja pitää huolta, että kaikki on kunnossa. Joten matkamme saattoi alkaa jokseenkin huoleti. Ypäjällä huomasimme, että tilaisuus oli myyty todella loppuun. Kaikki parkkipaikat olivat täynnä. Sopu sijaa antoi ja löysimme ihan kelvolliset katsomopaikat Virpin koulukaverin Johannan avustuksella.

19046715_1707083002655034_1558750916_n
Kyra saatettiin areenalle näyttävästi suomenhevoskyydillä
19047535_1707083015988366_360009050_n
Demohevosina nähtiin poni, estehevonen ja eritasoisia kouluratsuja.

Päivä oli jälleen antoisa. Kaikki demoratsastajat olivat huippuosaavia, joten minun oli heistä vaikea löytää virheitä. Kyran silmin ratsukkoja kuitenkin korjattiin usein ihan perusjutuissa, ja he silminnähden paransivat yhteistyötään. Päivä antoi taas paljon ideoita, ja halun kokeilla kaikkea näkemääni omaan rakkaan kisaheppani Napsun kanssa. Aika kului kuin siivillä ja vielä kotimatkakin meni keskustellen kaikista ajatuksista, joita klinikka oli herättänyt. Pieni yhteinen lomamme todella piristi, ja sai meidät innolla jatkamaan omalla tiellämme pienessä omassa lintukodossamme, taas vähän avarakatseisempina.

Hevosesittelyssä Broby Melissa

Broby Melissa

  • Suomenhevostamma
  • Syntymävuosi 2005
  • Isä: Pirvetti, emä: Milleri
  • Isänisä: Kelmi, emänisä: Mikker
  • Omistaja: Riitta Lepola
  • Kasvattaja: Johanna Wasström12072770_1143869678976372_2718756175829937064_n

Melissan päätyminen meille oli melkoinen sattuma. Olin traagisesti menettänyt rakkaan ruunani Huiputtajan jo vuosi aikaisemmin. Ajattelin ensin, etten ikinä hanki enää hevosta. Virpi kuitenkin houkutteli minua tamman ostoon. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että minä en mitään kiukuttelevaa tammaa osta, vaan haaveilin ruunasta.

Melissa maitovarsana
Melissa maitovarsana

Varsan hankinta alkoi kuitenkin kutkutella ja niin lähdimme pitkälle reissulle, jolla katsoimme useita varsoja. Mieleistä ei vaan tuntunut löytyvän. Melissan myynti-ilmoitus ei meitä erityisesti vakuuttanut. Kuvissa näkyi isopäinen ja pörröinen vuotias tamma emänsä kanssa tarhassa. Koska olimme ajaneet Tammisaareen asti toista varsaa katsomaan, päätimme kuitenkin katsoa Melissan samalla. Melissan omistaja Johanna haki tamman puolisonsa kanssa esittelyyn maneesiin. Vikuroiva, takajaloillaan kävelevä ja pukitteleva Melissa-vauva saapui erittäin näyttävästi kohti maneesia. Maneesissa se päästettiin irti ja se esitteli kaikki askellajinsa. Liikkessä oli joustoa ja liitoa ja ihastuimme heti näkemäämme. Lisäksi tamman temperamentti oli omaa luokkaansa. Katselimme tammaa myös tallin käytävällä, tarkastelimme rakennetta ja otin videota siitä. Tamma kyllä miellytti silmää, mutta palasimme kuitenkin vielä kotiin miettimään. Enhän minä tammaa ollut ostamassa.

Melissa 1v. Tammisaaressa
Melissa 1v. Tammisaaressa

Kauaa emme harkinneet, vaan seuraavana viikonloppuna lastasimme Virpin ruunan Kamun koppiin matkaseuraksi ja lähdimme Melissaa hakemaan. Matka kotiin sujui hyvin Kamun turvallisessa seurassa, ja se olikin Melissan ensimmäinen kerta tien päällä.

Kotona aloitimme pian ajokoulutuksen. Pippurinen tammani kuitenkin kävi niin kierroksilla harjoituksissa, että muutaman pikku vahingon jälkeen luovutin ja päätin, että tästä varsasta ei tarvitse tulla ajohevosta. Koulutus jatkui kuitenkin maasta käsin ja kaksivuotiaana vein Melissan tamma- ja varsanäyttelyyn ja se sai puhtaan kakkosen mukavilla arvosteluilla. Toiveet menestyksestä myös tulevaisuudessa ratsun uralla alkoivat heräillä. Jo kolmevuotiaana kävin Melissan kanssa säännöllisesti Niihamassa valmennuksissa, ikäänkuin hiekkakasalla leikkimässä mukana kun Virpi treenasi Topin kanssa Sillantien Tepan opissa. Hyvänen aika, mitä pukkirodeoita se välillä mammalle esitti! Hyvää kokemusta ja oikeita alkuoppeja kuitenkin saimme Tepalta.

Melissa 2v. tamma-ja varsanäyttely, Orivesi
Melissa 2v. tamma-ja varsanäyttely, Orivesi
Melissa 3v. laatuarvostelukarsinnat, Ypäjä
Melissa 3v. laatuarvostelukarsinnat, Ypäjä

Myöhemmin Melissa osallistui myös Ypäjällä laatuarvosteluihin ja kasvattajakilpailuun menestyen ihan mukavasti. Ongelmana kisatilanteissa oli lähinnä, se että Melissa kävi ylikierroksilla, mikä aiheutti turhia rikkoja. Melissa on aina nauttinut esiintymisestä. Selvä asia oli kuitenkin se, että minun kisaratsuni se ei ole, koska meillä on molemmilla liikaa temperamenttiä. Siispä Melissasta tuli Virpin kisaratsu.

Melissa 4v. laatuarvostelukarsinnat, Ypäjä
Melissa 4v. laatuarvostelukarsinnat, Ypäjä
Melissa 4v. laatuarvostelukarsinnat, Ypäjä
Melissa 4v. laatuarvostelukarsinnat, Ypäjä
Melissa 4v. ja ensimmäiset kilpailut, ratsastajana Riitta
Melissa 4v. ja ensimmäiset kilpailut, ratsastajana Riitta
Melissan ensimmäiset kilpailut
Melissan ensimmäiset kilpailut
Melissa 6v. kasvattajakilpailu
Melissa 6v. kasvattajakilpailu
6v. kasvattajakilpailu
6v. kasvattajakilpailu
6v. kasvattajakilpailu
6v. kasvattajakilpailu

Nelivuotiaana Melissalla kisattiin jo aika paljon ja menestystäkin tuli aina välillä. Kuusivuotiaana Melissa voitti Laaksolla koulukisoissa palkinnoksi varsamaksun Knuutilan Veikolta. Olimmekin varsasta jo vähän haaveilleet ja kun suvutkin sopivat yhteen hyvin, niin päätimme laittaa tuumasta toimeen seuraavana keväänä. Melissa tiinehtyi ensimmäisestä kiimasta ja niinpä keväällä 2013 syntyi ensimmäinen kasvattimme Pajalan Elias. Elias olikin oikea mammanpoika ja seurasi mammaansa kuin varjo. Melissa oli oikein hyvä emä ja astutimmekin sen heti uudelleen omalla oriillamme Topilla, josta syntyi seuraavana keväänä pippurinen, itsenäinen tammavarsa Pajalan Sofia. Sofia saakin olla toistaiseksi Melissan viimeinen varsa.

Pajalan Elias, Melissa ja onnellinen kasvattaja
Pajalan Elias, Melissa ja onnellinen kasvattaja
Elias ja Melissa
Elias ja Melissa
Pajalan Ratsutilan hevoset
Melissa ja Pajalan Sofia
Melissa ja Sofia
Melissa ja Sofia

Kotona Melissa on reipas, mutta äärimmäisen kiltti ratsu, joka toimii arkityönään opetushevosena ihan kaikentasoisilla oppilaillamme. Se nauttii suunnattomasti myös esteistä ja onkin yksi suosikkiratsuistamme estetunneilla sekä esteradoilla. Maastossa Melissa toimii vain Virpin ratsuna, koska siellä sen kiihtyvä luonne aiheuttaa välillä haasteita. Se saattaa pukitella ja pyrkii villitsemään myös muita hevosia hölmöilyihinsä mukaan.

Melissa kisoissa
Melissa kisoissa
Melissa kisoissa
Melissa kisoissa
Melissa kisoissa
Melissa kisoissa

Melissan kuntoutus kohti kisaratoja alkoi toden teolla viime kesänä. Muutamat rusetit haettiinkin jo kakkostason kisoista ja tulevalta kaudelta odotamme paljon. Toivomme nyt tammalle hyvää treenikautta; terveyttä ja hyviä kelejä. Katsotaan sitten onko jo ensi kausi Virpin ja Melissan kisauran todellinen alku. Siihen ainakin tähdätään, mutta hevosten kanssa ei ikinä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hevosesittelyssä Pajalan Sofia

Pajalan Sofia

  • Suomenhevostamma
  • Syntymävuosi: 2014
  • Isä: Hurran Toivo, emä: Broby Melissa
  • Isänisä: Hilton Hurra, emänisä: Pirvetti
  • Kasvattaja ja omistaja: Riitta Lepola

Sofiaa oli odotettu jo pitkään yöt valvontakameraa tuijottaen, koska Melissa oli niin rauhaton. 20.5.2014 kello kolme yöllä vahtivuoron piti siirtyä Virpiltä minulle. Virpi ei kuitenkaan malttanut alkaa nukkumaan, ja unen rippeet karisivat pian minunkin silmistäni, kun taas alkoi tapahtua. Sofia syntyi yöllä kolmen jälkeen ja lähes koko perheemme oli sitä ihmettä todistamassa. Kun hännän alta löysimme kaksi aukkoa, tiesimme että nyt syntyi prisessa Lepolan sukuun. Sofia on perinyt isoisänsä Hilton Hurran päämerkit, Sofialla ne vain ovat peilikuvana. Pään malliltaan se on kuin isänsä Hurran Toivo.varsa-08IMG_8930

Vastasyntyneen varsan pitäisi pian osata jo emänsä tissille. Sofian määrätietoinen luonne tuli jo heti esille, sillä hän ei tahtonut, että häntä yritetään ohjata syömään kallistamalla päästä. Siispä juotimme Sofiaa alkuun tuttipullosta, josta se imikin hyvin. Rauhassa kun varsa sai olla emänsä kanssa, niin tissikin löytyi ja maito maistui.

Melissa pääsi jo ensimmäisenä päivänä ulos kentälle Sofian kanssa. Varsa oli heti jäntevä ja sulavaliikeinen. Ilmat kun lämpeni, Melli ja varsa pääsivät laitumeen. Sofiasta huomasi heti, että se ei ollut mikään mammantyttö kun se kirmasi ja tutki avoimin mielin maailmaa. Pian he saivatkin laidunkaverikseen Maisu-tamman, joka rakastui heti pieneen varsaan ja toimikin ensimmäisen kesän varaäitinä.IMG_8954

Melissa oli huoleton emä. Se ei ahdistunut, vaikka varsa oli toisessa päässä peltoa. Melissa jatkoikin työtään opetushevosena melko nopeasti. Sofialla oli turva ja hyvä mieli, kun Maisu oli sen luona. Vähitellen se oppi olemaan läheisessä tarhassa yksinkin tuntien ajan, jolloin minä harjoittelin sen kanssa talutusta ja juoksua riimussa, kavioiden nostelua ym. Sofian kanssa yhteistyö oli helppoa, kun se oli niin rohkea. Puolivuotiaana se vieroitettiin öiksi. Ensimmäinen yö omassa karsinassa Linda-ponin naapurina meni hyvin. Kertaakaan Sofia ei huutanut emänsä perään.

Sofia sai ensimmäisenä talvena risteytysponimme Lindan myös tarhakaverikseen. Linda piti sopivasti lapselle rajoja, mutta osasi myös leikkiä sen kanssa. Sofian kanssa oli hiukan hankaluuksia ensimmäisenä talvena. Tamma kun päätti lähteä talutuksessa omille teilleen, se myös sen teki. Se ei lähtenyt kauas, mutta pyrähti aina välillä johonkin suuntaan. Sitä ei selvästikään pelottanut, mutta sillä oli päättäväinen tahto, joka välillä voitti kuuliaisuuden.

Tänä kesänä Sofia on ollut laitumella kahden tamman ja yhden ruunan kanssa. Siitä on tullut erittäin sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Kuuliaisuutta on alkanut löytyä enemmän, vaikka omaa tahtoa vielä löytyykin. Tänä syksynä aloitamme Sofian ajo-opetuksen ja talvi toivottavasti ajetaan säännöllisesti kärryillä. Irtojuoksutukset ja irtohypytykset kuuluvat myös Sofian valmennussuunnitelmaan. Sen lisäksi Sofian päivät kuluvat kavereiden kanssa tarhassa touhutessa ja asiakkailtamme rapsutuksia kerjätessä. Sofia nauttii huomiosta, mikä toivottavasti tietää hyvää tulevaisuudessa, jos päästään tammaa esittämään kilparadoilla.

Hevosesittelyssä Pajalan Elias

Pajalan Elias

  • Suomenhevosori
  • Syntymävuosi: 2013
  • Isä: Knuutilan Veikko, emä: Broby Melissa
  • Isänisä: Pellervo, emänisä: Pirvetti
  • Kasvattaja ja omistaja: Riitta Lepola2015-09-05 17.12.21-1

Ensimmäisen oman tammamme Melissan täytettyä kuusi vuotta aloimme haaveilla varsasta. Kun Melissa kauden päätteeksi voittikin Laaksolla järjestetyissä koulukisoissa parhaan suomenhevostamman palkintona varsamaksun Knuutilan Veikolle, oli päätös selvä. Seuraavana keväänä tamma siemennettäisiin Veikolla, jonka suku oli mielenkiintoinen ja Melissalle passeli. Ja olihan Veikko muutenkin nuoresta iästään huolimatta osoittanut jo olevansa suoritushevonen isolla ässällä, tämänhetkisistä näytöistä puhumattakaan.

Melissa tiinehtyi ensimmäisestä yrityksestä keväällä 2012  ja odotusaika meni hyvin. Kun varsominen alkoi lähestyä, olin jo kauan aistinut, että Melissalla oli raskasta suuren mahansa kanssa. 330 vuorokautta tiineyttä tuli täyteen. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja Melissa vietti sitä normaalisti omassa tarhassaan Topia vastapäätä. Seurailin tammaa ikkunasta. Jotenkin se oli levoton ja levottomuus vain lisääntyi. Pian Melissa ramppasi tarhassa edestakaisin. Tiesin, ettei se ollut normaalia ja arvasin, että jotain alkaa viimein tapahtua, joten talutin mamman talliin.

Sitten soitin Virpille, että luulen varsomisen olevan käsillä. Virpi pyöräili reippaasti meille valvomaan kanssani valvontakameran kuvaa. Kuvassa näkyi, kuinka Melissa hikoili ja höyrysi. Seurasimme silmiämme räpäyttämättä tätä maailman ihmeellisintä tapahtumaa ja kaikki kävi kuin oppikirjasta. Tamma kävi makuulle ja ponnisti. Sitten se nosti päänsä ja katsoi jalkoväliinsä. Silloin tiesimme, että varsa on syntynyt ja juoksimme talliin Bousi-koira kannoillamme.

Kaunis, tumma ja märkä varsa oli syntynyt. Onnen tunne oli valtava meillä kaikilla. Bousi meni aivan sekaisin. Se itki ja tahtoi väkisin olla karsinan oven raossa katsomassa vauvaa.IMG_3920

Vähän aikaa mietimme varsalle nimeä. Olimme päättäneet, että nimeäisimme varsamme meidän suvun perinteisten nimien mukaan. Kaksiosaisen nimen etuosa tulee tilastamme, jonka vanha nimi on Pajala. Mieheni edesmenneen isän nimi puolestaan oli  Elias, joten päädyimme nimeen Pajalan Elias.

Pienenä varsana Elias mielellään katseli maailmaa kylki kiinni äidin kyljessä. Välillä se riehui ja hyppi äitinsä päälle seisten takajaloillaan, mutta Melissa oli kärsivällinen emä. Elias kasvoi ja vahvistui kovaa vauhtia. Välillä tuntui siltä, että Melissa ajoi sitä jo olemaan itsenäisempi. Puolen vuoden iässä Elias vieroitettiin omaan karsinaan öiksi. Useampana iltana se hirnui äitinsä perään sydäntäsärkevästi ja aamuinen jälleennäkeminen oli molemmille rakkaudentäyteinen.IMG_4108_63994IMG_4686_110671IMG_4690_110703

Pikkuhiljaa vieroitus eteni ja Elias sai oman varsakaverin, Tuomisen perheen ihanan Pelkan. Poikien päivät olivat leikintäyteisiä. Oli hauskaa seurata niiden telmimistä keittiön ikkunasta.

Pelkan kanssa Elias meni vuotiaana myös Härmänsaareen orilaitumelle. Sielläkin ne olivat erottamaton pari. Syksyllä kun Elias kotiutui, opetin sen ajolle ja talvi meni säännöllisesti ajohommissa omalla pellolla. Eliasta myös irtojuoksutettiin ja irtohypytettiin säännöllisesti.

Tänä kesänä Elias  sitten olikin isossa 11 orivarsan laumassa Särkisaaren orilaitumessa. Kesä meni hyvin ja rauhallinen poika kotiutui perjantaina.2015-09-05 17.11.56

Talven aikana meillä on edessä satulaan ja ratsastajaan totutus ja keväällä tähtäimessä on laatuarvostelukarsinnat, jossa kolmivuotiaat arvostellaan irtohypytyksessä ja askellajeissa.

Luonteeltaan Elias on yhtä herkkä kuin emänsä. Se kiihtyy nollasta sataan nopeasti, mutta se on silti ollut erittäin kiltti opettaa. Eliaksella on aina ollut hyvä suhde ihmisiin. Orisaaressa Hakalan Veikko mainitsi sen olevan erityisen ihmisrakas ja sitähän se on, mamman oma mussukka pienellä jääräpäisyydellä tehostettuna. Aika näyttää, mikä tulee olemaan Eliaksen ura isompana, mutta meille se on kuitenkin ensimmäisenä omana kasvattina aina erityisen tärkeä hevonen.2015-09-05 17.07.502015-09-05 17.09.182015-09-05 17.11.38-22015-09-05 17.12.44

Kisareissulla ponien kanssa

Orivedellä järjestetään vuosittain oman kaupungin mestaruuskilpailut koulu- ja esteratsastuksessa. Kilpailun järjestämisvastuu vuorottelee kahden paikallisen seuran välillä.
 Tänä vuonna oli Oriveden ratsastajien vuoro ja kilpailut pidettiin poikkeuksellisesti Juupajoen Polletallilla.

Tallillamme järjestetään säännöllisesti rataharjoituksia omille oppilaillemme. Harjoituksissa ratsukot saavat kilpailun kaltaista kokemusta ja mittaavat kehittyneitä taitojaan. Hyvin rataharjoituksissa menestyneet ratsukot saavat silloin tällöin lähteä edustamaan talliamme kilpailuihin.

Tänä vuonna kaupunginmestaruudet piti järjestää jo kesäkuussa. Niinpä kun kisat siirrettiinkin elokuun loppuun, oli meillä jo hyvissä ajoin kisatiimi valittuna ja ehdimme rauhassa treenata kotona hyppyjä. Viimeistelyharjoituksissa saimme olla tyytyväisiä. Yhteistyö sujui siihen malliin että olimme valmiita kisoihin. Meiltä kilpailemaan lähtivät Linda Kiian ja Ninan kanssa, sekä Kipsu Sandran kanssa.

Perjantaina viimeistelyharjoitusten jälkeen Nina pesi Lindan ja puhdisti varusteet. Kilpailupäivän aamuna Sandra ja Kiia laittoivat Kipsun ja sen varusteet kuntoon. Hyvissä ajoin oli kaikki valmista ja lastasimme ponit kyytiin. Ponien käytöksestä aisti jännityksen. Kipsu kuopi kopissa ja Linda komensi kaveria. Auton lähdettyä molemmat ponit kuitenkin rauhoittuivat ja keskittyivät matkustamiseen. Matkan aikana kertasimme vielä kilpailusääntöjä ja annoimme ratsastajille viime hetken valmennusohjeet.

Kisapaikalla ensimmäinen tehtävä on aina ilmottautuminen kansliassa. Minä jäin vartioimaan poneja, jotka olivatkin jännittyneitä. Aukaisin takaluukun kopista, jotta ponit saivat sieltä kurkkia ja aistia tunnelmaa. Vähitellen ponien niskat painuivat alaspäin ja ne rentoutuivat.

Kisapaikalla oli mukavan leppoisa tunnelma, kuten aina Oriran kisoissa. Näimme paljon tuttuja ja tilaakin oli riittävästi tällaisiin pikkukisoihin.

Ponit odottelivat kiltisti kopissa, kun tytöt vielä jännittyneinä opettelivat rataa. Tällä kertaa radalla oli yhteensä kakkosvaihe mukaanlukien kolmetoista estettä, joten opettelemista oli, mutta rata oli onneksi mukavan sujuva ja matala.

Ensimmäisenä luokkana kilpailuissa oli ristikot. Meidän ratsukot eivät siihen luokkaan osallistuneet.
 Oli kuitenkin aika ottaa ponit pois kopista ja satuloida ne. Kipinä otettiin trailerista ensin. Kisapaikalla on aina sellainen sääntö, että hevonen pitää olla suitsittu, kun se on trailerin ulkopuolella. Yksin jäätyään Linda oli kiihtyneessä mielentilassa peruuttaessaan traikusta ja se luvan saatuaan se ampaisi syöksyllä ulos. Siinä rytäkässä sen suitset hajosivat ja poni oli irti. Onneksi olin lähellä ja kaappasin kädet sen kaulan ympärille. Linda teki näyttävän saapumisen kisapaikalle ja varmasti moni sen huomasikin. Ei auttanut muu kuin sovitella riimua päähän. Ystävällinen kisapaikan omistaja löysi onneksi meille lainasuitset, jotka saimme viriteltyä ponille ja pääsimme jatkamaan kisapäivää.

Sitten olikin jo kiire veryttelemään maneesiin. Aluksi molemmat ponit ravasivat siellä hulinassa jännittyneinä. Vähitellen rentous löytyi ja päästiin veryttelyhyppyihin, jotka sujuivat ihan hyvin.
 Sitten 50-60 cm korkea luokka alkoi. Kaikki tytöt ratsastivat siististi ja ponit olivat hallinnassa. Kiia ja Sandra tulivat harmittavasti hylätyiksi samoilla esteillä (lankku ja laine), mutta jatkoivat kuitenkin sen jälkeen radat puhtaasti loppuun. Ja kun Linda-poni oli jo kertaalleen kaikki esteet nähnyt, se hyppäsi Ninan kanssa siistin ja tyylikkään nollaradan. Se riitti luokassa kolmanteen sijaan ja lisäksi Nina ja Linda voittivat Oriveden kaupungin Pikkujunnu –mestaruuden. Kun Linda kutsuttiin luokan palkintojenjakoon, Kipsu oli vihainen ja potki takajaloilla tyytymättömänä. Hän olisi myös tahtonut vielä esiintymään.

Kisat päättyivät hyvin ja iloisin mielin palasimme kotitallille. Paluumatkalla takapenkiltä kuului aikamoinen kikatus. Kotona ponit olivat tyytyväisiä. Pesujen ja herkkupalojen jälkeen ne menivät tyytyväisinä laitumelle ja tytöt koteihinsa viettämään aurikoista lauantaipäivää.
 Tästä on mukava jatkaa syksyn rataharkkoihin ja talven treenikaudelle. Onnittelut vielä Ninalle ja myös muille tytöille onnistuneista radoista ja kiitos Oriran tehotiimille ja Polletallin porukalle kivoista kisoista!

Vielä on kesää jäljellä

Väistämättä tulee kaihomieli tänään. Sääennusteet lupaavat sateita pitkän hellejakson päätteeksi.
 Puissa lehdet kellastuu ja luonto valmistautuu pikkuhiljaa syksyyn.
 Hevoset ovat vielä laitumilla. Sopuisasti ne nauttivat isosta tilasta ja sosialisesta kanssakäymisestä.

Kesän ajan meillä on ollut kaksi tammaa karsinassa yöt. Löytty ja Melissa. Kaikki muut ovat yötä laitumella.
Aamulla viedessäni Löyttyä ulos, hän oli jotenkin tavoistaan poiketen ynseä minulle. Syykin selvisi kun sain tamman laitumeen. Määrätietoisesti se käveli suoraan laumansa ainoan ruunan, 25v. Wiskyn luo “perävalo vilkkuen”. Vielä voisi astua. Wisky otti tamman tyytyväisenä huomaansa. Rapsuttelivat hetken ja lähtivät yhdessä perälohkolle syömään tuoretta ruohoa. Vanha viisas Wisky on aloittanut Melissan kanssa voimakkaimmin valmistautumisen kylmempään kauteen kasvattamalla jo vahvempaa karvaa.

Virpin ja Topin kanssa maastossa

Kesä on ollut tapahtumarikas ja antoisa.
 On lomailtu Lapissa nähden palan sodan historiaa. On vaellettu erämaassa, koettu Lapin lumo. On shoppailtu ja nautittu kaupungin vilinästä, sekä syöty paljon hyvää. Antoisa, hieno loma oli.
 Olemme kyläilleet ystävillä. Kesällä se on hevosihmisilläkin mahdollista.
 Kotiinkin on kutsuttu ystäviä ja istuttu heidän kanssaan kiireetömästi nauttien aurigosta ja hyvästä seurasta.

IMG_20150820_142540

On mökkeilty ja nukuttu pitkään, katsottu telkkaa niin myöhään kun huvittaa ja loikoiltu sängyssä ilman kiirettä.
 Popedakin keikkaili Rönnissä. Siellä sain laulaa tädestä sydämestä, enkä ollut ainoa. Hieno show!

Kesään on kuulunut paljon aktiviteetteja, valmennuksia ja kisoja.
Leirejä on ollut myös. Hienoja, innokkaita oppilaita!
Erityisesti mieleen jäi leiri, jolla opettajana toimi Rosali Kivitie.
 Sillä leirillä myös Virpi ja minä vuosittain osallistumme ratsastustunneille ja vävypika Mika auttaa kokkaamisessa. Se on oikea hemmotteluleiri hyvällä jengillä ja sitä joka vuosi odotan innolla.

Säännöllisten ratsastustuntien alettua on myös pikkuhiljaa siirrytty kurinalaisempaan elämään. Virpi ja minä yritämme nostattaa kuntoa kesän löhöilyjen jälkeen.
Kickbike -lenkit ja hölkkälenkit maistuu taas koirien kanssa.
 Eskon kesän aikana tekemä lämmin tila muuntautuu meille kuntosaliksi. Siellä olisi tarkoitus syksyn ja talven huonoilla keleillä kuntoilla. Vielä on kuitenkin ulkoliikunnan aika.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pajalan Elias orilaitumella

Virpi sai minut innostumaan ajatuksesta että ensi kaudella kilpailisin Snapsilla. Aluekilpailulupa haetaan siis myös minulle. Tämä on suuri ja kiehtova tavoite ensi kaudelle.
Valmennussuunnitelmaakin täytyy loihtia. Olen äärimmäisen innostunut, vaikka en ole tähän mennessä paljoa kisannutkaan.

Toimintasuunnitelmia on mietitty ahkerasti ja heppakerhokin alkaa aivan kohta. Olemme suunnitelleet syksyn tapahtumia, pikkujouluja ja muuta mukavaa touhua tallimme syyskaudelle. Vaikka kesä on kääntymässä syksyyn, ei elämä kuitenkaan. Paljon on mukavaa ohjelmaa tulossa.

Tänään kuitenkin on säätiedotus luvannut hellepäivää -viimeistä tälläerää. Tänään nautin siitä. Sortsit ja toppi päälle ja ulos. Vielä on kesää jäljellä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-Riitta